Lajityyppi: Draama
Ikäraja: K-12 (9)
Ensi-ilta: 30.12.2016
Kesto: 2h 0min
Levittäjä: Inland Film Company Oy
Ohjaaja: Viesturs Kairiss
Pääosissa: Sabine Timoteo, Edvins Mekss
Ensi-iltapaikkakunta: Joensuu
Kesäkuinen yö vuonna 1941. Yli 40 000 latvialaista, liettualaista ja virolaista karkotetaan Siperiaan Stalinin käskystä. Samana yönä Riikassa sotilaat tunkeutuvat Melanijan ja tämän perheen kotiin ja pakottavat heidät ihmisiä täyteen ahdettuun kuorma-autoon. Rautatieasemalla miehet erotetaan perheistään ja Melanija nousee junaan 8-vuotiaan poikansa Andrejsin kanssa tietämättä, näkisikö enää koskaan miestään Alexanderia.
Karkotetut kyyditetään Siperiaan karjalle tarkoitetuissa junavaunuissa. Raskas matka vailla ruokaa ja peseytymismahdollisuutta tuntuu kestävän ikuisuuden. Epätoivo ja pelko valtaavat matkustajat. Matkalla juna pysähtyy ja ulkona kuuluu laukauksia. Melanija peittää poikansa silmät käsillään.
Perillä naiset ja lapset sijoitetaan kolhoosiin keskelle jylhää erämaata. Melanija pakotetaan allekirjoittamaan paperi, jossa hän vahvistaa muuttaneensa “vapaaehtoisena” Siperiaan seuraavaksi 20 vuodeksi. Melanijaa ja uusia tulokkaita kutsutaan ‘fasisteiksi’. Aviomiehiä ei näy eikä kuulu.
Alkaa jokapäiväinen selviytymistaistelu sairauksia, kylmää ja nälkää vastaan. Karkotetut pakotetaan raatamaan kuin orjat. He joutuvat asumaan maahan kaivetuissa asumuksissa, joiden seinät ovat ohuita kuin ruumisarkkujen laudat. Melanija yrittää pysyä hengissä poikansa vuoksi ja toivoo vielä joskus näkevänsä miehensä Alexanderin, jolle hän kirjoittaa rakkauskirjeitä koko karkotuksensa ajan (1942-1957). Kirjeet kuitenkin pysyvät laatikossa Melanijan sängyn alla, koska Alexanderin olinpaikasta ei ole tietoa.
Sodan loputtua Melanija saa Punaiselta Ristiltä tilaisuuden lähettää poikansa Andrejsin takaisin Latviaan. Ero on riipivä, ja vaikka Andrejs pääseekin vapauteen, jää Melanija yksin. Toivottomuuden ja yksinäisyyden hetkillä Melanija saa apua toisilta karkotetuilta. Hän ryhtyy auttamaan kylään saapuneita entisiä keskitysleirin vankeja, jotka kertovat Melanijalle kauheista kokemuksistaan. Melanija alkaa kirjoittaa kaiken muistiin poikaansa varten, tallentaen satojen ihmisten elämäntarinat kronikoiksi.
Kuusitoista vuotta myöhemmin, vuonna 1957, Melanija vapautetaan. Hän palaa Riikaan, missä selviää, että aviomies Alexander on kuollut jo 15 vuotta aikaisemmin, aivan karkotuksen alkuvaiheessa. Melanija jättää käsinkirjoitetun, 100-osaisen kronikkansa perinnöksi jälkeläisilleen.
Käsikirjoitus perustuu latvialaiskirjailija Melanija Vanagan omaelämänkerralliseen romaaniin, joka on dokumentti Baltian maissa tapahtuneista joukkokarkotuksista vuosina 1940 ja 1949.